Ethics

Pyrin kasvattamaan terveitä australianpaimenkoiria ensisijaisesti työ- ja harrastuskäyttöön. Hyvä aussie on todella monipuolinen - sen lisäksi, että se on miellyttävä kotikoira ja luotettava perheenjäsen, se on aina valmis mihin tahansa hommiin. Aussiet rakastavat tehdä töitä yhdessä omistajansa kanssa, ne ovat energisiä ja älykkäitä, pitävät haasteista ja ovat mainioita ongelmanratkojia. Ne tosiaan myös tarvitsevat tekemistä, sekä fyysistä että psyykkistä, ja harrastajien keskuudessa tutuksi tullut sanonta "väsynyt aussie on onnellinen aussie" pitää erinomaisesti paikkansa. Pelkkänä kotikoirana toimiva aussie todennäköisesti tylsistyy ja keksii itse itselleen tekemistä, joka usein aiheuttaa ongelmia omistajalle. Tämän vuoksi Vitaz-pentuja ei myydä pelkiksi kotikoiriksi.

Ihanneaussieni on aktiivinen, rohkea, utelias ja ennakkoluuloton sekä vilkas, mutta tasapainoinen ja vahvahermoinen. Koira, jolla on paljon draivia, nopeutta ja voimaa, ja jota on helppo motivoida. Koira, joka ei ole liian pehmeä tai herkkä niin ohjaajaansa kuin ympäristöäänkään kohtaan, mutta ei myöskään niin kova ja itsenäinen, että sitä olisi vaikea ohjata. Aussieilla on rotutyypillisesti jonkin verran vahtiviettiä, mutta sen tulee olla kontrolloitavissa ja koiralla tulee olla suhteellisen korkea ärsykekynnys, mitä vahtimiseen tulee. Rotuun kuuluu myös tietty pidättyväisyys/välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan, mutta nykyään moni aussie on hyvinkin avoin. En koe kumpaakaan ominaisuutta ongelmana, mutta hyvä aussie ei koskaan ole pelokas tai aggressiivinen ilman syytä.

Tällainen koira on erittäin helppo sekä kotona että harrastuksissa ja missä tahansa muuallakin, kunhan sille osataan antaa pennusta saakka sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta, unohtamatta aktiviteettien tärkeyttä. Vain täydellisten koirien kasvattaminen on kuitenkin mahdotonta, joten australianpaimenkoiraa - tai mitä tahansa muuta koiraa - hankkiessaan täytyy ymmärtää, että aussie voi olla myös erittäin vaikea koira.

Terveys on minulle erittäin tärkeä osa koiraa. Ei kukaan tee mitään koiralla, jolla on upea luonne, mutta joka on kropaltaan hajalla. Erityisesti arvostan sellaisia linjoja, joiden koirat ovat tiettävästi eläneet pitkäikäisiksi ilman turhia sairasteluja. Pidän aussieiden pahimpana vitsauksena epilepsiaa, joka on ikävä kyllä yleistymässä rodun sisällä pelottavan nopeasti. Muita ongelmia ovat erilaiset silmäsairaudet, selkäsairaudet sekä lonkka- ja kyynärniveldysplasiat. Onneksi kasvattajat ovat keskimäärin kohtuullisen hyvin hereillä terveysasioiden suhteen ja lähes poikkeuksetta jalostukseen käytetyt koirat ovat tutkittuja vähintään silmien, kyynärten ja lonkkien osalta. Epilepsia on suuri uhka myös siksi, että siihen ei vielä toistaiseksi ole olemassa minkäänlaista geenitestiä, mutta eiköhän sellainen vielä saada kehitellyksi.

En kasvata aussieita ensisijaisesti paimennuskäyttöön, mutta pyrin siihen, että kasvateistani olisi tarvittaessa osaavien ohjaajien käsissä myös työkäyttöön karjatiloille. Arvostan paimennusominaisuuksia siinä määrin, etten ehdottomasti halua niiden katoavan rodusta. Näyttelykoiriksi minun kasvateistani tuskin tulee olemaan - se riittää minulle, että koiran tunnistaa ulkonäöltään aussieksi, ja että sillä on terve rakenne ilman mitään liioiteltuja piirteitä.